Entisaikoina, kun vaatteet teetettiin vielä vaattureilla ja räätäleillä ja tehdastuotanto ja valmisvaatetuotanto olivat lapsenkengissään, tämä saattoikin pitää paikkaansa, ja väitän, että käsitys kalliin hinnan ja laadun välisestä kohtalonyhteydestä on peräisin noilta ajoilta. Tänä päivänä ei kuitenkaan makseta laadusta tai käsityöstä, vaan merkistä, brändistä ja mielikuvista. Edes ylemmän keskiluokan ihmisillä ei ole varaa kunnolliseen, oikeaan käsityöhön!
Avaanpas tätä hieman. Nanson, Tutan tai Marimekon lastenvaatteet maksavat tuplasti enemmän kuin ketjumyymälän vastaavat. Silti Tutan potkupuvusta lähti neppari aikaisemmin kuin yhdestäkään S-stylestä, ja Nanson kypäräpipon ristikkäissauma ratkesi ensi käytössä. Marimekon trikoo ei kestä läheskään samaan tapaan kuin 1970-luvun tasaraita, ja me kaikki tiedämme, että syy ei ole pesulämpötilassa. Kukaan ekologisena tai ihmisoikeuksia kunnioittavana ihmisenä itseään pitävä ei kuitenkaan oikein kehtaa myöntää shoppailevansa tietyissä ketjumyymälöissä, eikä Femakkokaan kannusta moiseen (vaikka ei kiistäkään käyneensä juuri Henrillä ja Maurilla sijoittamassa viisieurosensa slip-on kenkiin).
No, mitä tässä voi tiedostava fäshönista nyt sitten tehdä? No, tietenkin suunnata kivalle kirppikselle, mieluiten semmoiselle, jonka rekeissä ei roiku metritolkulla venynyttä trikoota. Laadukas kirpputori on esimerkiksi turkulainen Ihana Kirppis Kaskenmäessä, mikä tässä suosituksena esitettäköön. Hinnat hellivät kukkkaroa ja jugendmiljöö kauneudenkaipuista sielua.
Toinen naistenlehtitoimittajien Mooseksen kivitauluista lukema totuus on se, että jokanaisen tulee sijoittaa neljä tonnia klassiseen pikkumustaan/smoking-jakkuun ja pitää sitä yötäpäivää neljäkymmentä vuotta, kunnes hänet siinä maan poveen haudataan. Täyttä puppua tämäkin. Ensinnäkin, kuka on 30-vuotiaana saman mallinen ja kokoinen kuin 50-vuotiaana? (Hollywood-tähtiä ei tässä yhteydessä lasketa sillä tavalla ihmisiksi.) Ja mittasuhteet muuttuvat! 1970-luvun "klassinen smoking" on eri asia kuin 1990-luvun "klassinen smoking". Molemmila vuosikymmenillä kuviteltiin, että tässäpä nyt niin klassinen malli, että tätä pidän vielä tyttäreni kasikymppisillä.
Näinä epävarmuuden aikoina en ole valmis sijoittamaan rahaa sellaiseen, joka saattaa kuitenkin pettää korkeaan hintaan sisältyvän lupauksensa laadusta, koska se petetty lupaus nyt vain vit.. ottaa päähän niin kovin. Voisin maksaa mittatilauspuvusta ja Minna Parikan kengistä, mutta luokanopettajan palkka löytää yleensä tiensä ihan jonkun muunlaisen boutiquen kuin lifestyle storen kassaan, niin kuin K-market Kunnantyöntekijän.
Että täytys tässä muutama tukiopetustunti vissiin pitää.
Nämä kengät sopisivat hyvin kuvaamataidon tunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti